Sain palautetta,  aika rankoin sanoin. Se on ollut aina minulle vaikeaa. Ahdistus, hämmennys, suru, luottamuspula itseen, tulevaisuuteen, halu muutokseen. Tiedän, että muutettavaa olisi. Tiedän, että kohennettavaa on, asennemuutos tulisi tehdä, olla luottavaisempi asioiden kulkuun ja lopettaa murehtiminen. . 
Mutta miten? Hassuinta on se,että kaikki se ikävä,murhe ja huoli ovat minussa... Tuntuu, että hukun tähän itsessäni mylläävään outouden ja haikeuden tunteeseen. Ikävä jonnekin, ikävä jotakuta?  En tiedä. 

Sydämessäni kuitenkin rauha, ja tiedän olevani kotona, maailman parhaassa paikassa, maailman parhaimpien tyyppien kanssa. Rakkaus kantaa.